maanantai 8. syyskuuta 2014

Magic word



Oon pitkän aikaa miettiny et joku postaus pitäis tehä ihan vaan musiiikista ja sen merkityksestä mulle.
Se todella on mulle kuin taikasana.


Se saa mut hyppimään onnesta tai itkemään jos kyyneleit ei muuten tuu.
Se oli mun voimanlähde pitkän koulukiusauksen aikana.
Saan musiikista voimaa, niin tyhmältä kun se saattaa kuulostaakkin.



Lyhyesti sanottuna: I love music<3

I wanna be free

Tiedän olevani nuori.
Tiedän että pääsen helpommalla kun asun vanhempieni kanssa.
Mutta se mitä haluan on eri asia.
Haluan jo muuttaa omaan kotiin.
Haluan aloittaa oman elämäni.
Haluan olla vapaa tekemään sitä mitä haluan, ilman tarkkailevia silmiä ympärilläni.



Haluan sisustaa, ostella kaikkia ihania astioita, lakanoita, huonekaluja jne.
Mulle on tullu ihan hirveästi visioita viime viikkoina.

Mutta en voi toteuttaa niitä ennen kuin muutan omaan kotiini.



torstai 21. elokuuta 2014

Huokaus

Koulu alko maanantaina.
Haluun nyt jo lomalle.
Tän jakson aineet on tosi vaikeita ja rankkoja: taloushallintoo ja budjetointii, yritysviestintää suomeks ja ruotsiks, talousmatikkaa, asiakassuhteen hankintaa ja ylläpitoo jne.
Viikkotunteja mulla ei oo muuta ku 29h, mut noilla aineilla noinkin pieni määrä tuntuu liian paljolta.
Motivaatio hukassa.

Onneks pian on viikonloppu!


perjantai 15. elokuuta 2014

Taas on vierähtäny useampi kuukaus etten oo kirjoittanut mitään, pahoitteluni siitä.
On tapahtutun paljon ja toisaalta ei kummempia.
Mistä mä alottaisinkaan.

Odotin koulun loppumista, kesäloman alkamista ihan hirveesti, koska se tiesi matkaa New Yorkiin jonne sydämeni on jäänyt. Rakastan New Yorkia kerta kerralta enemmän.
Siellä tuli nähtyä kaiken näköistä.
Käytiin esimerkiksi lautalla joka kiers koko Manhattanin ympäri, pyörähdettiin myös New Jerseyssäkin ja Brooklynissa. Käveltiin Brooklynin silta pääästä päähän, joka on kaiken kaikkiaa muistaakseni n. 1850m pitkä. Siellä oli lämmin ja ihmismäärä kaduilla oli tuplaantunu viime vuoden (hiihtoloma) käyntiin verrattuna.

Muuten mun kesässä ei oo tapahtunu mitään kummempia.
On tullut Virossa ja Porissa Yyterin rannalla pyörähdettyä, nautittua auringosta, juhlittua kavereiden kanssa sekä ihan vaan hengattua niiden kanssa ja otettua rennosti kotona kirjaa lukien tms.

On ollut ihana kesä, välillä ehkä tukalan kuumakin, mut nää Suomen säät ei oo mitään verrattuna niihin Nykin helteisiin. Siellä oli sen verran kuuma et piti vähän välii pysähtyy juomaan jotain johonkin kahvilaan.
Kuvia lisäilen myöhemmin kunhan saan niitä ensin ladattua koneelle.

Kouluun ois palattava maanantaina.
Mun puolesta loma vois jatkua viel pidempäänkin!! 


torstai 24. huhtikuuta 2014

Kohta se on käsilläni.
18-vuotta.


Pidän juhlat, joita olen suunnitellut jo hyvän tovin.
Mulla on hirvee stressi jo nyt, saanko varmasti kaiken tarpeeksi ajoissa valmiiks, siitä huolimatta että mulla on  vielä runsaasti aikaa niihin.
Ja saan varmasti hankittua kaiken niitä varten ajoissa, miksi silti panikoin?
Jaa-a, sen kun tietäisin!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Odotan kesälomaa jo niiiiiiin paljon!
Oon tehny varasuunnitelman.
Jos en saa kesätöitä, sit vaan chillaan koko kesän.
Sen oon ansainnutkin.
Toivon silti saavani duunia jostain edes muutamaks viikoks.
Hakemuksia on lähetelty -nyt on vaan odotettava ja toivottava et mua kerrankin lykästäis.

Muutama päivä sitte aloin pohtii tätä ja viime vuotta.
Kuinka paljon sen aikana onkaan tapahtunu!
Mä oon menny ja päässy niin monessa asiassa eteenpäin, rikkonut mulle asetettuja rajoja jne.
Oon aika ylpee itestäni!:)

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Se tunne ei katoa

Siitä kun olin Avengedin keikalla on jo melkein puoli vuotta.
It's a long time.
Silti, aina kun kuuntelen Avenged sevenfoldia tai 5FDP:tä , koen sen ihanan tunteen.
Sen saman jännityksen, innon ja onnellisuuden.
Muistan kuinka onnellinen ja ilonen siellä silloin olin, enkä tule koskaan unohtamaan sitä iltaaonneks tää tunne on pysyny!
En halua, et tää fiilis katoo musta koskaan!!!
 
Jostain syystä, en oo pukeutunu enään bändipaitoihin.
Kai en vaan jaksa enää sitä et mua katotaan oudoksuen.
Viime ajat oon pukeutunu niinku muut tytöt, ehkä vaan käyttäny normaalii enemmän hupapreita.
Mutta miksi teen näin?
Miksi en ole se I don't give a shit likka muiden mielipiteille ja kommenteille tyylistäni ja ulkonäöstäni?
 
Sisälläni silti majailee se hullu rokkari, joka ei jaksa odottaa et pääsee taas seuraavan kerran revittelemään jollekin keikalle! Jossain lymyää myös se puoli minusta joka on täynnä asennetta.
Ehkä se tulee pian taas esille;)


maanantai 31. maaliskuuta 2014

Can you just tell me

En tiedä mitä teen kanssasi!
Olet ihanan huomaavainen ja ystävällinen.
Ongelma on siinä, kun en tiedä oletko sellainen kaikille.
Todennäköisesti olet.

Tiedän että kaikki tämä ratkeaisi kysymällä sinulta mitä ajatelet minusta.
En uskalla tehdä sitä, en vielä.
Pelkään pettyväni taas.
Pelkään tippuvani alas haavekuvistani joissa olen viime viikot leijunut.

Voi kun mua kerrankin onnistaisi!