Pitkästä aikaa elämä hymyilee!

Tää viikko on mennyt hymyssä suin.
Tyhjyys asuu mussa edellee, mutta se täyttyy sit kun haluaa tai kun löydän keinon siihen.
Peräti, olenko ollut onnellinen?
Täynnä pirteyttä ja energiaa ainakin.
Jospa pimeys olisi vihdoin väistynyt.

Asiani alkavat vihdoin järjestyä.

 

ACTION!

Pelastusarmeija piti koululleni tänään paloturvallisuuskoulutuksen.
Päästiin ihan kunnolla hommiin, sammuttaa kattilapaloa sammutuspeitteellä sekä vaahtosammuttimella (missä oli vaahdon sijaan vettä) päästiin sammuttamaan vähän isompi palo.
Oli kiva päivä, opin paljon!

5 + 6

Luokalleni tuli tänään 6 uutta oppilasta. Nyt meitä on vasta 11: D
Vihdoin alkaa tuntua että käykin koulua kun porukkaa tuli lisää.

Mun maikka sano mulle ja parille muulle tossa pari päivää sitten:
"Nyt näyttää siltä, ettei tälle luokalle ole tulossa ainuttakaan poikaa."
Mistä olin ensin paniikissa, sillä mä vaan en yksinkertasesti selviäis tyttöluokassa!!
Mutta tänään kun luokkaan tulin siellä oli 3 kundia, mistä olin helpottunut.
Tyypit on tosi mukavia. Odotan innolla huomista!:)

Rakkaus lajiin, joka vain kasvaa kasvamistaan

Eilen illalla olin onnesta soikeena!
Oisin voinu hyppii seinille!
Aamulla heräsin jo ennen herätyskellon soittoo.
Koulus olisin kokoajan halunnu liikkuu, en malttanu pysyy paikoillaan.
Ja kun kello vihdoin ja viimein tuli 16.45 - liian pitkän odotuksen jälkeen - olin pelkkää hymyä.



Se on vaan niin käsittämätöntä miten johonkin urheilulajiin tai ylipäänsä harrastukseen voi rakastua.
Minun rakkaus hiphop tanssia, se ei lopu ikinä vain kasvaa kasvamistaan.
Sen lajin taika on jotian niin käsittämätöntä!!
Se että joku laji saa sut unohtamaan kaiken ja on vaan se laji ja mahdollisesti myös musiikki.
Tanssistakin on viime vuosina tullut mulle pakotie ajatuksistani ja kaikesta muustakin.
Olen sanattoman onnellinen siitä että löysin hopin!!!
Mun rakkaus hiphoptanssiin ei kuole koskaan!

Tyttö suuntaviivaa vailla

Koulun penkki kutsu mua jo maanantaina 13.8, ilman duuniani oisin istunu siel jo viikkoo aikasemmin. Pisteet siitä siis duunille!:D

Karu paluu arkeen taas. Viime viikko oli niin uuvuttava, etten muista aiemmin kokeneeni moista.
Unirytmini on päin persettä. Koulupäivät meneeki sitten siinä haukotellessa ja parhaani yrittäen keskittyä yhden miehen puheisiin.
Ammattistartti on koulutuksen nimi jota käyn, mikä kestää vuoden verran. Syynä lähinnä se että kun lukio ei pahemmin kiinnosta, eikä mulla viel varsinaista suuntaviivaa johonki ammattiin ole. Elän siinä toivossa että se tuolta löytyis!

Remember this

When you fall down
you gotta pick yourself back up
and keep on going
because sometimes
there isn't going to be
a person there to do it for you

Suunta vihdoin ylöspäin?

Eilen sain puhelun.
Soittaja kysyi otanko paikan vastaan.
Totta helvetissä otin!!
Tuon kysymyksen kuultuani harteiltani lähti suuri määrä painoa ja stressiä pois.
Jospa tämä olisi alku, uusi ja hyvä sellainen.



Tää viikko menny töitä tehdessä 110%.
Naurua on riittänyt ja hauskaa on ollut.
Ensi viikko menee myös töissä ja sitten kutsuukin jo koulunpenkki.
Vaikka se oudolta kuulostaakin, odotan 13.8. päivää jo innolla.