Kesäloma on koht jo ohi. Oli paljon suunnitlemia. Kuitenkaan en ole saanut melkein mitään aikaiseksi.

Oli tarkotus päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta, nähdä rakas ystäväni jonka kanssa piti mennä Ruotsiinki risteilylle, mutta Häntä en ole saanut kiinni sitten mitenkään. Toivon todella että Hänellä on kaikki hyvin, oon vaan sekoomispisteessä ite kun en oo kuullu tai saanu milllääntavalla yhteyttä häneen pitkäääääään aikaan!

Mun oli tarkotus myös käydä läpi 100 kysymystä jotka mä ja mun ihanat kamut ollaan tehty mulle. Tuntuu kuin asuisin väärässä kropassa. Kropassa, johon en kuuluisi.

Näitä sanoja en unohda koskaan

Tiedätkö yhtään,
mitä merkitset minulle?
Olet minulle rajattoman tärkeä,
olet kallioni, tukeni ja turvani.
Kiitän sinua, ihanainen ihmiseni,
kun saan tuntea sinut.
Kun saan jakaa kanssasi kaiken,
epämääräisistä naurunaiheista
aina pahimpiin ja syvimpiin ongelmiin asti.
Järjettömästi sinua rakastan,
vaan, rakastunut sinuun sentään en ole.
Olet pala minua, olen pala sinua,
olemme yhdessä aina <3

Jos suututtaa, näytä se,
huuda, raivoa, riko jotain.
Ehkä esine, ehkä sielu,
ei sillä ole väliä,
kunhan olosi helpottuu,
tavoilla ei ole rajoja.
Vittuile muille,
jos se tuntuu hyvältä.
Ole ilkeä, ole kova,
ole rämäpäinen,
ole tyhmä, ole ajattelematon.
Ole kuka olet, kunhan se tuntuu hyvältä.
Jos esität muuta, se ei tunnu hyvältä, se kiristää hermot.
Paiskaa roolit roskakoriin,
ole pelkkää ASENNETTA.
Jyrää maailma ja hajota se,
hakkaa se, murskaa se,
jos se tuntuu hyvältä.

Mitä väliä, jos joku ei tykkää?
Ei se ole hänen asiansa, paskat siitä,
se on sinun asiasi.
Rumaa edes ajatella, miten hän sanoi,
unohda ne kamalat mätänevät madot
mitä hän päällesi sylki.
Polta ne, heitä pois,
käännäkkin ne eduksesi.
Sylje ne takaisin,
anna hänen vaihteeksi maistaa omaa myrkkyään.

Haluan paljastaa kaikki korttini.
Olla kerrankin täydellisen avoin,
olla jättämättä mitään pois.
Kertoa tämän kaiken, kuin tarinan,
joka avaa silmäsi uuteen todellisuuteen.
Olet todella, rajattoman tärkeä osa elämääni,
olet liian hyvä minulle.
Olet enemmän kuin koskaan uskaltaisin pyytää,
olet kultaa. Arvostan ystävyyttäsi ...
enemmän kuin monia asioita.
Olet pieni muruni, jolle voin kertoa aivan kaiken,
jonka kanssa voin tehdä mitä vain.
Kanssasi voin nauraa räkättää mille vain,
voin puhua sinulle kaiken,
kuunnella sinulta kaiken,
ja voin vain yrittää parhaani auttamisessasi.
Voit puhua minulle kaiken ja soittaa milloin vain,
vaikka olisi yö ja kuulostaisin väsyneeltä ja vihaiselta,
tiedät että rakastan sinua ja kuuntelen kyllä aina huolesi.
Jaksan sinua täältä maailmantappiin.
Saabi rakastaa sua <3<3<3<3

Ja jos vielä voin pyytää,
älä usko,
jos sanon pahasti.
...en koskaan voisi tarkoittaa
mitään pahaa sinulle.

Näistä sanoista saan uskomattoman paljon voimaa vaikeinakin päivinä.
Kiitokset siitä kuuluu rakkaalle ystävälleni Saabille! <3

Tää on ystävieni ansiota

Eilen illalla nukkumaan mennessäni, tein päätöksen että huomenna puhun.
Sama fiilis oli aamullakin.
Aamulla sitten avauduinki tunteistani.

Mua kuunneltiin.
Asiasta keskusteltiin mutta mun mielestä se tyrmättiin samantien.
Haluan oman tilan kotiini, mikä ois vain mun.
Sitä ei ole kuulemma mahdollista tehdä.
Vituttaa.

Ilman Kirppun ja Saabin rohkasuja, tuskin en ois kyennyt tähän.
Joten kiitos Kirppu ja Saabi! Kiitos todella paljon! <3

Ole rohkea

Kun olit aikonut aloittaa
jotakin uutta ja ihanaa,
kuulit ehkä kun korvissa soi
ääniä tuolta ja täältä:

"Et sinä osaa! Et sinä voi!
Et edes uskalla uskaltaa!"

Vaan älä usko! Tietäsi kulje.
Kaikilta luuloilta korvasi sulje.

Elleivät voimasi perille yllä,
matkallakin on hauskaa kyllä.

Iloisena saatat sanoa nyt:
"Olenhan ainakin yrittänyt."

- Kaisa Kantola -

Kotimatka

Eilen tultiin junalla Oulusta kotiin.
Matkalla satoi vettä.
Yritin taas tavoittaa sinua.
Piippausta kuului toisensa jälkeen.
En saanut sinua kiinni.
Ajattelin sinua koko matkan.
Olen huolissani sinusta!
Kumpa kuulisin sinusta jotain kautta...

Päivä meni stadissa ihanasta ja lämpimästä säästä nauttien ystävien kanssa.
Jätskiä syötiin, kuvia räpsittiin ja nautittiin kesästä. Mukavaa oli.
Huomenna lähtö Ouluun junalla ja paluu sieltä torstaina puolenyön aikoihin.
Ihan innoissani sinne lähen, vaikkei sinne ookkaa luvattu niin hyvää ja lämpimää säätä kun tänne stadiin.
Nyt lähen pakkaamaan.

Sanani ovat olleet hukassa jo muutaman viikon.
En ole saanut mitään aikaseksi vaikka olisi tehtävänä yhtä ja toista.

Aamulla kun heräsin, minulla oli pitkästä aikaa olo että olisin valmis puhumaan.
Puhumaan siitä miltä musta tuntuu kotona.
Mutsi jää lomalle ens viikosta alkaen.
Silloin aijon avata suuni.
On jo korkea aikakin.
Olen niin pitkään suostunut tekemään kaiken mitä käsketään haluamattanikin, etenkin kotona.