Tämä viikko on mennyt työharjottelussa.
Oon työharjottelussa päiväkodissa, jossa on 1-4 vuotiait lapsia.
En valinnut helpointa harjottelupaikkaa. Hermot käy kovilla siellä. Olen sentään onnistunut säilyttämään malttini siellä enkä ole VIELÄ menettänyt hermojani kenenkään kohdalla. (Hyvä minä!)
Keskiviikkona 4- vuotias tyttö sanoi minulle siellä: "Olet ihana!" mistä menin hämilleni
Iltasin oon ollu tosi väsynyt, enkä ole saanut aikaiseksi mitään mitä oli tarkoitus tehdä.
Mulla on paljon tavoitteita, joita pystyn tavoittelemaan.
Tuokin, että voisin ikinä saavuttaa jonkun tavoitteeni, on tuntunut mahdottomalta tällä viikolla.
Tiistaina ylitin itseni.
Kokeilin parkouria. Kaverini opetti sen alkeita minulle. Opin jopa yhden liikkeenkin.
En olisi ikinä uskonut oppivani sitä liikettä muutamassa tunnissa, niin vain silti kävi.
Keskiviikkona kun yritin yksin tehdä kyseistä liikettä, en uskaltanut. Pelotti liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteistä ei voi kiistellä. Otan mielelläni vastaan kommentteja, asiallisia sellaisia!