Illalla äiti ja pikkuveli riitelivät. Minä itkin. En edes tiedä miksi. Ei ollut edes mitään syytä itkeä, ja silti itkin. Puhuin kaverini kanssa illalla puhelimessa ja kun hän kuuli ääneni hän kysyi: onko kaikki hyvin. Vakuuttelin että on on. Kai olen vain niin väsynyt koulunkäyntiin ja siellä oleviin ihmisiin.

Koulun päättäjäisissä tekisi mieli seurata kaverini esimerkkiä. Kun hän pääsi yläasteelta hän haistatti paskat kusipäille. Voisin tehdä samoin, mutta toisaalta en halua alentua heidän tasolleen.
Kaikki muuttuu paremmaksi kuin kesäloma alkaa. Toivon niin. Onneksi kesälomaan ei ole enään kauaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteistä ei voi kiistellä. Otan mielelläni vastaan kommentteja, asiallisia sellaisia!