Luulin päässeeni ahdistuksesta eroon. Pari viikkoa olinkin ilman sitä. Nyt se on palannut ja ei ilmeisesti tule jättämään mua rauhaan...ainakaan hetkeen.
Kai seuraavan 2 viikon päästä helpottaa hieman, kun pystyn aloittamaan elämäni alusta, uusien ihmisten kanssa. Toteuttamaan sitä muutosta mitä olen pitkään halunnut: heittämään kaikki vanhat tavarat pois. Repiä kaikki valokuvat jotka muistuttavat minua jostain kokemastani tuskasta. Heittää raivolla roskakoriin kaikki ne mätänevät paskat sanat joita päälleni on syljetty. Kaikki tuo tapahtuu vasta kahden viikon päästä.
En jaksaisi odottaa, mutta mitä muutakaan voin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteistä ei voi kiistellä. Otan mielelläni vastaan kommentteja, asiallisia sellaisia!