Tämä päivä on toisaalta mennyt päin helvettiä, mutta on tässä päivässä hyvääkin tapahtunut. Ristiriitaista.
Näin tärkeän ystäväni Saabin. Kävimme päästelemässä höyryjä Paloheinän mäellä karjumalla kurkkumme käheiksi. Se oli vapauttavaa! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, etenkin sillon kun pahasti kyrsii. Silloin karjuminen helpottaa kummasti oloa, oudolla tavalla. Ellei muilla, niin ainakin mulla.
Tässä kuva kun karjun:
 |
Kuva ei ole kovin hohdokas, pahoitteluni siitä:D
|
Päiväni meni päin helvettiä sen takia, koska näin bussista erään ihmisen kuka satutti minua aikoinaan
pahasti! Ellen olisi istunut tolloin dösässä kyseinen henkilö olisi saanut kuulla kunniansa!!!
Osittain senkin pohjalta halusin mennä karjumaan kaverini kanssa, mutta myös heittämään tämän vuoden koulupaineille hyvästit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteistä ei voi kiistellä. Otan mielelläni vastaan kommentteja, asiallisia sellaisia!